Luonnonsuojelijat ovat uskoakseni enimmäkseen rehellisiä, asiaansa uskovia hyväntahtoisia ihmisiä. Ja lisäksi aika aktiivisia. Yhdistelmä on jopa vaarallinen, varsinkin jos nämä ihmiset ovat helposti johdateltavissa ja provosoitavissa.

Asiat, joista on kyse, ovat enimmäkseen monimutkaisia, ja niillä on monta puolta. Kyse on luonnon prosesseista, joiden tunteminen vaatii perehtymistä. Niinpä valitettavan usein on käynyt, että luontoväki on vaivoja säästämättä aktiivisesti sahannut kansakunnan peruspilareita, tehden samalla hallaa myös luonnolle itselleen. Joitakin esimerkkejä:

1. Luomuviljelyn kritiikitön tukeminen , ks. http://kotisivu.raketti.net/mattitapio

2. Suomen metsäteollisuuden mustamaalaaminen. Todellisuudessa Suomessa ei ole metsiä haaskattu, vaan puuta on metsässä. enemmän kuin koskaan. Kiitos siitä kuuluu hyvälle metsänhoidolle, uudistushakkuineen jne. Kun on paljon puuta, siitä on iloa monille metsän eläimillekin. Nuori metsä kasvaa ja tarjoaa ravintoa ja suojaa aivan erilailla kuin ikimetsä (joita niitäkin pitää kyllä jonkin verran säilyttää). Mitä tehokkaammin talousmetsiä hoidetaan, sitä enemmän meillä on varaa suojella ikimetsiä. (Ja mitä tehokkaammin PELTOA viljellään, sitä enemmän maata jää vaikkapa suojelumetsille)

3. Suomen metsäteollisuuden kiristäminen. Teollisuus maksaa suojelurahaa kuin mafialle ikään.

4. Ydinvoiman vastustaminen. Se on kuitenkin kaikkein siistein vaihtoehto sähkön tuottamisessa. Ja saavatpa ne rakkaat polttopuutkin jäädä metsään vaikkapa rakkaiden lahosienten iloksi.

5. Turkistarhaiskut. Vilpitön huoli tarhaeläinten hyvinvoinnista ajaa tekoihin, jotka ovat näiden eläinten tuhoksi. Pitäisi ensin  pohtia: "Eikö turkiskasvattaja tosiaan huomaa, jos kalliit hoidokit kärsivät ja sairastuvat ja kuolevat? Voiko olla totta, että eläimiä "rääkätään" ? Tästäkin:  http://kotisivu.raketti.net/mattitapio

6. Suurpetokysymys: Ymmärtämystä karhuja kohtaa on eniten siellä, missä niitä ei ole koskaan nähty. Karhuja halutaan, mutta ei omille nurkille!

7. Hirvet: Ne aiheuttavat tuhansia kolareita vuosittain. Ne syövät miljoonien arvosta männyntaimia. Niitä on nyt enemmän kuin koskaan "vanhoina hyvinä aikoina". Eikö pitäisi päästää hirvenmetsästäjät perinteiseen työhönsä?

Hassuimpia ilmiöitä:

1. Kuopion suunnalla pari vuotta sitten räjäytettiin (luonnonmukaisesti?) parhaita tukkipuita yhteiskunnan rahoilla maahan, lahottajasienten iloksi. Minusta lahottajia on tarpeeksi... Kirkkomme ja koulummekin kärsivät lahovaurioista. Kaikki lahoaa metsissäkin ihan kiitettävällä nopeudella. Jätäpä leppärankakasa pariksi vuodeksi... eivät kestä nostamista enää!

2. Liito-oravan suojelu on tietysti ihan OK. Kuitenkin on helppo ymmärtää myös metsänomistajaa. Pahimmillaan on kuulema riittänyt suojeluperusteeksi pari oravanpapanaa maassa. (Joista kai kukaan ei voi varmasti sanoa, ovatko ne juuri liito-oravan). Taannoin olikin Maaseudun Tulevaisuudessa leikkimielinen ilmoitus: "LIITO-ORAVAN PASKAA MYYTÄVÄNÄ. Yllätä naapurisi"

3. Taannoin kerrottiin tutkimuksesta, jossa oli  pistokokeessa joka keskimäärin kahdelta koealalta kolmesta löydetty uhanalainen eliölaji. Päätelmä: pitää suojella rutkasti lisää metsiä. Minun päätelmäversioni: ko. lajit eivät ole uhanalaisia.

4. Valkoselkätikan suojelu kääntyy tikkarukkaa vastaan. Metsänomistaja saattaa varmuuden vuoksi hävittää kaikki tikat maaltaan, jottei se joudu hakkuukieltoon.

5. Erikoisen kaunista ei ole nykyinen pakollinen "maisemapuiden" (5 kpl/ha) säästäminen avohakkuussa. Nehän kaatuvat tai särkyvät tuulessa, ja PILAAVAT maiseman.

6. "Osaran aukot"  Metsähallituksen mailla (Lapissa ym) saivat luontoväen kovan tuomion 70-luvulla. Sanottiin, ettei niihin tule metsää. Nyt ollaan hiljaa, sillä niissä on jo nyt puuta enemmän kuin hakkuun hetkellä. Ja luonnon monimuotoisuutta moninverroin. Tästä oli hyvä artikkeli Maatilan Pirkassa tammikuun lopulla 2002 (Jussi Knuuttila). Metsäammattilaiset tiesivät asian paremmin. Mutta miksi ihmiselle (hakkuiden vastustajat silloin 70-luvulla) on vaikea myöntää: "En ole tämän asian ekspertti. Siksi en ota nyt kantaa" ?